Jaakko Kuusisto

Tasa-arvoista koulunkäyntiä?

13/02/2013
Kommentteja (27)

Olen aiemmin kirjoittanut muusikoiden koulutustilanteesta, ammattikorkeakouluverkoston leikkauksista ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Keskustelua asiasta on käyty monella foorumilla, syy-seuraussuhteitakin etsien. Aina silloin tällöin joku muistaa huomauttaa että jos muusikkokoulutus yskii, kannattaa vilkaista myös sinne mistä koko ketju saa alkunsa: lasten harrastustoimintaan ja varhaiskasvatuksen panokseen.

Taideaineiden asema peruskoulussa on puhuttanut jo pitkään, eikä syyttä. Tilanne, jossa joillain luokilla oppilas joutuu mm. valitsemaan kuvaamataidon tai musiikin mutta ei voi saada molempia, on absurdi. Kuten se, että musiikkia on yksi tunti viikossa ja se käytetään lähinnä joidenkin biisien kuunteluun. Joissain kouluissa musiikin opetusmäärät ovat kuulemma niin olemattomia että pätevän opettajan saaminen paikalle ei tahdo millään onnistua.

Mutta sitten meillä on erikoisluokkia, jotka ovat aivan oma kysymyksensä - esimerkiksi musiikkiluokat. Niitä löytyy eri puolilta Suomea, ja ovat musiikista innostuneiden lasten kovassa suosiossa. Ne tekevät musiikin varhaiskasvatuksen saralla merkittävää työtä, antaen musikaalisesti lahjakkaille lapsille väylän kehittää erityistaitojaan normaalin koulunkäynnin osana.

Näiden erikoisluokkien olemassaolosta käydään aina silloin tällöin keskustelua, jossa toimintaa kyseenalaistavat argumentit eivät ole ihan sieltä parhaasta päästä. Tyypillinen ja huikeaa tietämättömyyttä edustava näkemys on se, että peruskoulun ei pidä puuhastella tällaisen "elitismin" parissa. Perustelu on niin hakoteillä että siihen vastaaminen on vaikeaa.

Todella jännittävä tapaus löytyy tällä hetkellä Oulusta, jossa toteutettiin suuri kuntaliitos vuoden 2013 alussa. Oulu omaa erinomaiset musiikkiluokat, joiden jatko on kuitenkin nyt kyseenalaistettu muun muuassa seuraavalla varsin yllättävällä argumentilla. Kuntaliitos on tuonut musiikkiluokkien toiminnan piiriin suurehkon määrän lapsia jotka eivät aiemmin olleet oululaisia eivätkä siis voineet hakeutua musiikkiluokille. Nyt kun he voivat, on ongelmaksi noussut se, miten vaikkapa Oulunsalosta saadaan oppilaat kuljetettua Oulun keskustaan, missä musiikkiluokat toimivat. Kuljetus pitäisi järjestää kaupungin piikkiin, etteivät oppilaat joudu epätasa-arvoiseen asemaan. Tämän voi tiivistää niin, että palvelun kysynnän (ja tarpeen) kasvua käytetään mutkan kautta perusteluna palvelun lakkauttamiselle. Ymmärrän tavallaan tuon tasa-arvo-argumentin, mutta mitä tasa-arvoa se on että lopetetaan koko juttu? Eihän tämä nyt mitenkään voi olla se paras ratkaisu mihin kyetään.

Haluan erityisesti painottaa, että musiikin harrastaminen on mitä parhainta ajankäyttöä lapselle. Meillä on kosolti tietoa ja kokemusta siitä että musiikin kanssa peuhaaminen edistää henkistä kehitystä, mm. keskittymis- ja omaksumiskykyä. Pienillä lapsilla on todettu suoraan aivojen kehittymiseen liittyviä positiivisia vaikutuksia. Järkevä harrastustoiminta täyttää päivää myös sillä tavalla mukavasti että kaikenlaiseen hölmöilyyn jää vähemmän aikaa. Ei tarvitse edes mennä Venezuelaan asti jotta tämä logiikka aukenisi, mutta kyllähän sen systeemin pitäisi olla inspiraatioksi meille kaikille. Jos me ihan oikeasti toimisimme niin kuin kannattaa toimia, olisi tavoite se, että jokainen lapsi osaa soittaa ja laulaa peruskoulusta lähtiessään. Ja kyllä, tällaisiakin tavoitteita on maailmalla asetettu. Riittääkö meille nykytilanne, ja onko siinä jonkun mielestä ihan oikeasti karsimisenkin varaa?



Tina
13/02/2013, 19:00
Oulussa ja Oulun seudulla toimii vilkkaaasti monia koulun ulkopuolella toimivia taiteen perusopetuksen oppilaitoksia musiikin saralla. Jos musiikkiluokat lakkautetaan tasa-arvo argumentin nojalla, ei asiassa seuraa mielestäni suurta ongelmaa asiakkaiden näkökulmasta tarkasteltuna; oppilaat siirtyvät varsinaisiin musiikkioppilaitoksiin ja konservatorioon. Musisointi jatkuu mutta toisen opetuksen järkestäjän toimesta:)
Jyri
13/02/2013, 19:27
Harrastusmahdollisuudet eivät välttämästi musiikkiluokkien lakkauttamisesta hirveästi kärsi mutta musiikkiluokat suovat kuitenkin kaikille, siis ihan oikeasti, kaikille lapsille mahdollisuuden osallistua ammattitaitoisen musiikkikasvatuksen piiriin ilman uutta, koulun ulkopuolelta aikaavievää harrastustoimintaa. Lisäksi musiikkiluokilta saadut kokemukset sekä esiintyjänä että kuulijana ovat huomattavasti monipuolisemmat verrattuna perinteiseen musiikkiopistoharrastukseen (1 instrumentti + teoria). Eikä varmaan tarvitse mainita, että musiikkiluokkatoiminta on täysin ilmaista verrattuna esim. musiikkiopistojen tai konservatorioiden lukuvuosimaksuihin, puhumattakaan erityylisistä yksityisistä musiikkioppilaitoksista.
Yrjö Mikkonen
13/02/2013, 19:35
Jaakko Kuusiston näkemykset osuvat kohdalleen. Mitään, mikä kehittääja ylläpitää tervettä monipuolista tunne-elämää, itsensä toteuttamista, emotionaalisen ja fyysisen identiteetin löytämistä, ryhmässä toimimisen ja yhdessä tekemisen, yhdessä ja yksin luovuuden, silmän, korvan ja käden taitojen kykyjä, etenkin lapsilla ja nuorilla = musiikki, taideaineet ja liikunta. Musiikilla näistä on erityissija, koska se on ylivoimaisesti tunnetasolla kokonaisvaltaisemmin ihmisiä koskettava ja saavuttava. Tietoaineet eivät voi korvata niitä oppiaineita, jotka edellyttävät tunne-identiteetin ja elämyksien kanavavointia. Se joka tätä ei tiedä ja tiedosta, ei ole kasvatusalan ammattilainen.
Jaakko Kuusisto
13/02/2013, 19:41
Siinäpä se juuri onkin se ydin: musiikkiopistot ovat arvokas asia, mutta ne ovat selvästi maksullisia. Valitettavasti monille perheille liiankin kanssa. En näe musiikkiopistojen/konservatorioiden olevan korvike musiikkiluokille, eikä toisinpäin.
Maria Portaankorva
13/02/2013, 20:01
Hieno kirjoitus! Oulussa on poikkeuksellisen tasokas musiikkiluokkaelämä. Sanokaapas, kuinka monessa muussa kaupungissa orkesterisoitto (ihan "oikeilla" sinfoniaorkesterisoittimilla) sisältyy erikoisluokkatoimintaan viikottain? Yritämme pitää tavallisten, mutta lahjakkaiden lasten saatavilla myös taidemusiikkia. Ja väite siitä, että nämä sadat lapset pääsisivät automaattisesti esim. Oulu-opiston tai konservatorion soitonopetuksen piiriin mahdollisen musiikkiluokkatoiminnan lakattua, on absurdi. Eiväthän nykyisetkään pyrkijät pääse useinkaan jonotuspaikkoja pidemmälle. Tietokoneisiin meillä on varaa, mutta viulunsoittoon ei. Eikä soittaminen ole edes se näkyvin roolimme: kuorotoiminnassa musiikkiluokat ovat saavuttaneet erittäin vahvan jalansijan.
Tina
13/02/2013, 20:26
Mielestäni tälläkin hetkellä kuka tahansa voi päästä soitonopetuksen pariin erilaisissa musiikkioppilaitoksissa, kansalaisopistoissa, taidekouluissa, yksityisissä musiikkikouluissa tai yksityisopetuksessa. Käsitykseni mukaan musiikkiluokkien orkesterissa suurin osa soittajista on nimenomaisesti Oulun konservatorion sinfoniaorkesterin soittajia. Olisi ehkä jopa järkevää/taloudellista roolittaa musiikkikasvatus siten, että koulu järjestää kuorotoimintaa ja konservatorio puolestaan orkesteritoimintaa. Ei tulisi päällekkäisyyttä. Tottakai perinteisiä rakenteita tulee arvostaa ja säilyttää mutta siinä tilanteessa missä Uudessa Oulussa ollaan, saattaisi olla järkevää jakaa tehtäviä musiikkikasvatuksessa nimenomaan musiikkioppilaitoksille ja muille taiteenperusopetusta järjestäville tahoille. Yhteistyöhän sitten mahdollistaisi kaikenlaiset yhteisproduktiot. Suurin osa musiikkiluokkien soitto-oppilaista kuitenkin on kirjautuneena konservatorioon tai muuhun soitonopetukseen koska oppituntien määrä on riittämätön tavoitteelliseen musiikinopiskeluun pelkästään koulun toimesta. Eikä suuri määrä soitonopetusta edes kuulu koulun tehtäviin vaan taiteenperusopetusta antaviin erillisiin oppilaitoksiin.
Jaakko Kuusisto
13/02/2013, 20:42
Tina, kyllä kuka tahansa voikin päästä soitonopetuksen piiriin esim. musiikkiopistossa - jos on varaa maksaa. Musiikkiluokkien hienous on paitsi niiden tarjonnassa, myös maksuttomuudessa. Ja mitä tulee taiteen perusopetukseen, sen nimenomaan kuuluisi olla peruskoulun tehtävä, samalla tavalla kuin matematiikan tai historian perusopetus on peruskoulun tehtävä. Terävöitän vielä alkuperäistä pointtiani sen verran, että mielestäni tavoitteiden asettelussa pitää olla kunnianhimoinen: kaikkien saatavilla oleva taiteen perusopetus.
Maria Portaankorva
13/02/2013, 20:43
Nimimerkki Tina on oikeassa siinä, että Oulun toiminta on poikkeuksellista. Siksi vanhemmat osallistuvatkin luonnollisesti soittotuntikustannuksiin. Siinäkin "Tina" on oikeassa, että osa oppilaista on jo sisällä konservatoriossa ja siksipä he eivät osallistukaan musiikkiluokkien soitonopetukseen. Turhia päällekkäisyyksiä ei tarvita. Kysymys onkin lähinnä tahtotilasta. Halutaanko Oulun kaupungissa säilyttää erikoisluokkatoiminta? Asiantunteva ja analyyttinen uudelleentarkastelukin ovat toki tätä päivää ja siksi kannatettavia. Avoimuudella pärjää pitkälle .
Tina
13/02/2013, 21:12
Tasa-arvo argumentointi voisi olla siinä mielessä pätevä, että nyt yhteiskunnan taloudellinen panos kohdentuu tällä hetkellä kahdesta oppilaitoksesta so. konservatorio ja lukio yhteen yksittäiseen opiskelijaan, joka saa oikeuden n. 2-10 opintokokonaisuuteen, joista osa on päällekkäisiä. Opintokokonaisuuksissa syntyy tyhjäkäyntiä, kun oppiaat eivät voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Oikeudenmukaisuus argumentointi voisi puoltaa musiikkikasvatuksen keskittämistä erillisiin jo toiminnassa oleviin formaaleihin taiteen perusopetuksen oppilaitoksiin joita valtio myös tukee. Näin taiteenperusopetuksen opetustoiminta kohdentuisi paremmin ja mahdollistaisi esim. paremmat oppimistuloksen vaikkapa soitonopetuksessa koska soittotunnit ovat riittävän pitkät. Olen myös siinä käsityksessä, että soittotuokiot maksavat musiikkilukiossa vanhemmille erikseen ja näiden formaalien soittotuokioiden lomassa kukoistaa harmaa opettajan oma "lisätienesti" jotta soittotunti saadaan riittävän pitkästi. Mielestäni epätasa-arvoinen käytäntö ja jopa luvaton. Oulussa esim. kansainvälinen lukio on mielestäni tärkeä ja kehitettävä erityislukio ja oppilaitos.
Esa Mäkinen
13/02/2013, 21:20
Hyvä kirjoitus, mutta suotta sitä hyödyllä ja välinearvolla taideaineita perustelemaan. Taide on ihmisyyttä, Menschenbildungia. Ja toinen ajatus: erityisesti poikien joukossa kulttuuriharrastusten suosio laskee nopeasti. Jotain tarttis tehdä.
Pauliina Lassila
13/02/2013, 22:24
Olen ehdottomasti samaa mieltä Jaakko Kuusiston kanssa, arvostan oululaisena kahden peruskoulun musiikkiluokkalaisen ja yhden musiikkilukiolaisen äitinä tätä arvokasta kannanottoa. Tinalle sanoisin sen verran, että musiikkilukion opetuksesta ei perhe maksa mitään, peruskoulun puolella perheet maksavat soitonopetuksesta todella minimaalisen summan. Jos taas oppilas on sattunut pääsemään konservatorion oppilaaksi (meillä peruskoululaisista toinen on konservatoriossa, toinen ei valitettavasti ole paikkaa saanut), ei soittotuntimaksuja kaupungille makseta, vaan konservatoriolle. Lukiolaisemme opiskelee kahta instrumenttia (koska hänen tavoitteenaan on tulla ammattimuusikoksi), toista lukion tuntien puitteissa, toista konservatoriossa. Mutta enemmän kuin näitä argumentointeja maksuista ja tasa-arvosta (mitä en ymmärrä, sillä näinhän paljon useammat lapset pääsevät musiikinopiskelun pariin), pidän tärkeänä musiikillisesti lahjakkaiden lasten saamia upeita kokemuksia konserteista, esiintymisistä erilaisissa tilaisuuksissa, kokonaisvaltaisesta musiikin tekemisestä ja yhteishengestä.Niitä ei voi korvata kerhoilla ja kansalaisopiston soittotunneilla!
Jaakko Jauhiainen
13/02/2013, 22:39
Hyvä kirjoitus Jaakko! Haluaisin korjata pari keskustelussa esiintyvää virhettä. Nimimerkille "Tina" tiedoksi, ettei suurin osa musiikkiluokkalaisista opiskele Oulun konservatoriossa tai soita konservatorion orkestereissa. Kysymys on enemminkin murto-osasta. Perusopetuksen puitteissa toimiva erikoisluokkatoiminta on kokonaisvaltaista musiikkikasvatusta, josta yksi osa on orkesterisoitto. Viittaus siihen, että musiikkiluokilla olisi kuorotoimintaa ja esimerkiksi konservatorio opettaisi soittamista on täysin kokonaisvaltaista musiikkikasvatusnäkemystäni vastaan. Musiikkiluokkien orkestereissa opiskellaan musiikkia orkesterisoittimien avulla, sen lisäksi musiikintunneilla lauletaan, leikitään, soitetaan bändisoittimia, tehdään musikaaleja yms. Pelkän kuorolaulun ja orkesterisoiton rinnastus puhuttaessa musiikkiluokista on siis turhaa.Viittaus siihen, että oppituntien määrä olisi musiikkiluokilla riittämätön tavoitteelliseen musiikinopetukseen on virheellinen. Musiikkiluokkien opetus, soitonopetuksineen on opetussuunnitelmaan kirjattua, tavoitteellista opetusta. Lisäksi "Tinalla" menee sekaisin perusopetus musiikkiluokilla ja lukio-opetus. Kummassakaan näissä muodoissa opetus ei mene päällekkäin konservatorion opetuksen kanssa, vaan ennemminkin näen sekä musiikkilukion että musiikkiluokkien tukevan konservatorion toimintaa ja myös päin vastoin, esimerkiksi pidemmälle ehtineet musiikkiluokkalaiset hakeutuvat myös konservatorion opetukseen. Virheellistä tietoa "Tinalla" oli myös soittotuntimaksuista. Erikoislukio-statuksella kulkevassa musiikkilukiossa eivät soittotunnit maksa perheille mitään lisää, vaan opetussuunnitelmaan kuuluvat niin musiikin pienryhmäaineet kuin solistisetkin opinnot. Perusopetuksessa vanhemmat ja kaupunki maksavat yhdessä oppilaiden soittotunnit. Lisäksi vielä huomio perusopetuslaista: siellä todetaan, että oppilaille on taattava lapsen edellytysten mukaista opetusta. Jos Oulun kaupungissa ei tueta mitenkään (erikoisluokat) lahjakkaiden lasten opetusta, voidaankin kysyä onko laki silloin toteutunut. Tämän kommentoinnin yhteenvetona haluan todeta, että sekä perusopetus, että taiteen perusopetus ovat merkittävässä osassa oululaista musiikkikasvatusta eikä kumpikaan niistä voi korvata toisen toimia. Siis toivonkin, yhteistyötä, ei vastakkainasettelua!
Tina
13/02/2013, 22:43
Hei Pauliina, kuulostaa hienolta toiminnalta lastesi osalta. Oma käsitykseni on kuitenkin se, että jos Oulussa haluttaisiin kehittää soitonopetusta, tulisi painopiste suunnata konservatoriolle ja kehittää sen antamaa taiteenperusopetusta mahdollisimman monipuolisesti. Itse olen eri yhteyksissä törmännyt päällekkäisyyksiin ja epäjohdonmukaisuuksiin musiikkiopetuksen järjestämisestä ja nimenomaan oppilaan edun vastaisiin. Ymmärrän kuitenkin, että keskustelussa nousee monenlaisia eturistiriitoja, riippuen siitä mitä näkökulmaa tai oppilaitosta kukin edustaa. Kuitenkin keskustelu aina raikastaa ja voi oppia jotain mitä itse ei aikaisemmin ole tiennyt. Musiikkiopiston tai konservatorion lukukausimaksut ovat Oulussa ja Oulun seudulla varsin maltillisia, kun ottaa huomioon sen määrän opetusta mitä sillä saa. Tsemppiä kaikille ja Hyvää Ystävänpäivää!
Ismo Koskela
13/02/2013, 22:46
Hienoa ja oikeaan osuvaa analyysia Jaakko. Olisi varmaan kohtuullista, että kommentoinnissa uskallettaisiin käyttää ihan oikeita nimiä. Vaikka tämä keskustelu kohdentuu nyt Ouluun, niin paikkakuntia keskusteluissa on ollut muitakin. Osa kaupungeista on tajunnut erikoisluokkien merkityksen. Tärkeä asia on sivistyksellisesti myös se, että perusopetuslaissa todetaan, että lapselle on annettava hänen edellytystensä mukaista opetusta. Ei voi olla oikeasti niin, että kouluissa tuetaan vain oppimisvaikeuksissa olevia lapsia ja kukaan ei kyseenalaista tätä tukea ( eikä tarvitsekaan). Varma asia on, että erikoisluokilla olevia lapsia on pelastettu syrjäytymiseltä. Siis lapsia, joita on kiusattu musiikin harrastamisen takia tavallisessa luokassa: lyöty ja haukuttu. Minun mielestäni näillä lapsilla on oikeus käydä koulua rauhassa ja kehittää lahjakkuuttaan.
Tina
13/02/2013, 22:57
Hei Jaakko, kiitos oikaisuistasi liityen asiavirheisiin kommentissani. Nyt tiedän enemmän mutta mielipiteeni on edelleen sama. Kuoro ja orkesteritoiminan työnjakoa ehdotin siksi, että monesti on kyseessä eri oppilas joka suuntautuu joko soittoon tai lauluun. Toki aina on poikkeuksia. Mietin myös taloudellisia resursseja kun niitä usein asetetaan rajoitteeksi. Joskus myös huoltajilla on virheellisiä käsityksiä soitonopiskelusta, juuri johtuen tästä monenkirjavasta opetuksenjärjestämissysteemistä ja arvomaailmoista. Jos käytännön esteet eivät rajoita toimintaa niin antaa kaikkien kukkien kukkia tai soitinten soida. Osa esittämistäni argumenteista perustuu musiikin ammattilaisilta kuulemiini mielipiteisiin. Kiitos kiinnostavasta keskustelusta!
Leena Poikela
14/02/2013, 9:50
Pieni näkökulma vielä musiikkiluokkatoiminnan puolesta: Esimerkiksi lapsellamme ei olisi mitenkään mahdollisuutta harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja urheilua seuratasolla, jos soittotunnit olisivat illalla. Nyt musiikinopetus tapahtuu kouluaikana ja on tiiviisti osana koulunkäyntiä. Näin poikamme, joka voi kehittää myös musiikillisia erityislahjojaan voi nauttia monipuolisesta henkisen ja fyysisen toiminnan tuomasta ilosta. Musiikkikasvatuksen ammattilaisena näen hienona musiikkiluokkien tarjoaman kokonaisvaltaisen opetuksen lapsemme hyväksi. Ja puoli tuntia aloittelevalle pienelle saksofoninsoittajalle on riittävän pitkä tavoitteelliseen opiskeluun (maksamme itse 15min lisäajan). Sen verran olen kokeillut hänen soitintaan, että ei ole helppo / kevyt puhallettava instrumentti ja ihmettelen että pieni poika jaksaa puolikin tuntia. Oppimistahan tapahtuu myös ja nimenomaan soittoläksyjen harjoittelemisella kotona. Tule "Tina" joskus kuuntelemaan ja katselemaan Oulun koulujen musiikkiluokkalaisten esityksiä, mahtava määrä onnellisia lapsia yhdessä. Ei voi muuta kuin olla ylpeä oululaisesta osaamisesta, josta kaikki voisivat olla ylpeitä! Kiitos musiikkiluokkien opettajille, että jaksatte vuodesta toiseen tehdä hienoa työtä lastemme hyväksi.
Jussi Merikanto
14/02/2013, 10:03
Erittäin hyvä ja tärkeä kirjoitus! Tässä on paljon kirjoiteltu Oulusta ja erityisluokista, mutta haluaisin tuoda pienen paikkakunnan ongelmat esiin. Olen törmännyt vieraillessani Pohjois-Karjalassa musiikkiopistojen kanssa moneen ongelmaan. Musiikkiopistoihin ei riitä oppilaita ja kaikki otetaan sisään ilmoittautumisjärjestyksessä. Musiikki taistelee paikastaan muiden harrastusten kanssa ja varsinkin vanhempien mahdollisuudesta kuljettaa eri harrastuksiin. Monessa perheessä tehdään valintoja mikä harrastus valitaan ja kaikkia ei ole mahdollista ottaa. Musiikkiopistossa taas pohditaan miten tästä harrastuksesta saataisiin nyt houkutteleva vaihtoehto.. Minusta yksi vaihtoehto tulevaisuudessa voisi olla musiikkiopiston ja koulun integroiminen yhteen. Tästä on esimerkki Itä-Helsingin musiikkikoulu. Voisiko tätä järjestelmää jossain mittakaavassa käyttää myös pienillä paikkakunnilla? Näkisin asiassa vain hyötyjä, jos musiikin perusopetusta olisi laajemmin peruskoulussa. Silloin ei tarvitsisi musiikkiopiston "mainostaa" itseään tai myöskään taistella muiden harrastusten kanssa. Musiikki ja kulttuuri olisi luontainen osa tavallista koulupäivää! Koulun sisällä tapahtuva musiikkiopetus houkuttelisi varmasti myös monia uusia musiikkiharratuksen pariin, oppilaat olisivat virkeämpiä ja harrastus ei olisi vanhemmista kiinni. Uskon myös, että musiikkiopiston opettajat eivät pistäisi vastaan jos työpäivä ei aina venyisi iltaan saakka. Totta kai tämä vaatii järjestelyjä ja opetussuunnitelman miettimistä uudelleen, mutta minusta tämän vaihtoehdon eri muotoja olisi hyvä tutkia ja kokeilla.
Tina
14/02/2013, 12:38
Koulun ja taideoppilaitoksen vuoropuhelu; kannattaa. Kuitenkin koulun vahvempi lakiin perustuva status pyrkii helposti alistamaan taideoppilaitoksen oman filosofiansa alle. Erilliset oppilaitokset puoltavat paikkaansa. Pohjois Suomessa ei ole aina mahdollista saada ammattitaitoista soitonopettajaa kaikkiin soittimiin. Kuka opettaisi lapsia Ouluun liittyneiden kuntien kouluissa erikoisluokilla soittamaan...
Musiikkikoulutuksen kehittämä yksilö
14/02/2013, 15:03
Vanhempani kokivat musiikkiluokalla oloni niin tärkeäksi, että jäädyttivät muuttomme Oulusta Haukiputaalle, kunnes opetustoimelta tuli minulle lupa jatkaa ala-astetta musiikkiluokalla Oulussa. Silloin kun asuimme Oulussa, sain linja-autolippuja koulussa kulkemiseen, mutta kun muutimme, joutuivat vanhempani järjestämään ja kustantamaan matkani itse. Eivätkä nurisseet kertaakaan jäljellä olleiden kuuden vuoden peruskoulumatkojen kustantamisesta, saatika jatkokuluista Madetojassa kulkemisesta. Siitä heille kiitos, sillä innostavampaa ja elämyksellisempää oppimisympäristöä en olisi voinut edes kuvitella. Sen myönnän, että vain pieni osa kanssani opiskelleista toimii nykyisin musiikin parissa, mutta sitä ei voi kukaan ohittaa, että taideaineiden mukanaan tuoma yleinen oppimisherkkyys ja ilmapiirin luoma tie ymmärtämiseen ovat keskeisessä asemassa muunkin koulutuksen suhteen. Esimerkkinä mainitsen, että kanssani kirjottaneista 66% sai M tai L paperit, yksikään ei reputtanut. Mielipiteeni nimimerkki "Tina":n kommenttiin on luettavissa aiemmasta Jaakko Jauhiaisen kommentista (13/02/2013, 22:39), ja lisänä vielä kommentoin, että musiikki on elämäntapa, ei pakollinen valinta laulu- tai soitinpuolelle!
Petri Ojala
14/02/2013, 16:44
Jaakko Kuusisto on ottanut merkittävän asian esiin. Niin valitettavaa kuin se onkin, asia lähtökohtaisesti poliittinen ja näyttää olevan resurssikysymys. Toisaalta ei ole mitenkään ainutkertaista, että musiikkiluokkatoiminnan tai vielä valitettavammin yleisen musiikin opetuksen puolesta joudutaan argumentoimaan tai jopa kampanjoimaan. Musiikin arvo on moninainen. Yhtäältä sen arvo voidaan ymmärtää Esa Mäkisen esittämällä tavalla hyvin humanistista kasvatuksen lähtökohdista. Toisaalta musiikin arvo voidaan löytää sosiaalisten käytäntöjen muodostamisesta; musiikki on voimakas välittäjä erilaisissa jaetuissa kokemuksissa ja sillä on osansa yhteisöllisyydessä. Musiikin voidaan neurologisen ja neuropsykologisen tutkimuksen valossa ymmärtää kehittävän ajattelua laajemmassa merkityksessä kuin kapeasti ajateltuna vain musiikillisen toimintakyvyn ja musiikkiin liittyvien kognitiivisten toimintojen kehittäjänä. Musiikkia käytetään subjektiivisen ilmaisun välineenä eri terapiamuodoissa. Tätä listaa musiikin eri merkitysulottuvuuksista voisi jatkaa vielä pitkään. Jatko-opiskelijana ja tutkijan valmiuksia opiskelevana väitöskirjan tekijänä minua kiinnostaa ennen kaikkea järjettömyys siinä, miksi musiikinopetuksen ja musiikin erikoisopetuksen asemaa pitää perustella tämän tästä. Musiikinopetuksen yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä tuotetaan jatkuvasti uutta tutkimustietoa, mutta mikään ei näytä riittävän. Ei aina edes talouden järjestelmän ulottuvuudessa ensisijainen määrällinen tutkimustulos erotettuna laadullisesta. Suuri kysymys on resursseissa: pitääkö musiikillisen kokemuksen arvon olla mitattavissa? Vai onko kyse siitä, että talouden jatkuvan kasvun illuusion myötä musiikin ja myös musiikkikokemuksen olisi tuotettava taloudellista hyötyä ollakseen arvokas. Valitettavaa on mielestäni kuitenkin tässäkin keskustelussa esiintyvä instutionaalinen erimielisyys ja jäykät sekä vanhanaikaiset asenteet. Nimimerkki Tinan kirjoituksista paistaa läpi intressi soitinopetukseen erikoistuneiden opettajien työmadollisuuksien vankistamiseen, ei niinkään huoli kokonaisvaltaisesta musiikillisesta kasvusta. Minusta on sääli, ettei valtiollame ole resursseja kustantaa kaikille oppivelvollisille musiikkiluokkaopetusta, koska itse olen musiikin avulla ymmärtänyt elämästä jotain erityisen tärkeää: kaikessa toiminnassa tulisi aina kyetä ajattelemaan omaa sekä toisten onnellisuutta kumpaakaan priorisoimatta tai alistamatta toiselle. Ehkä vieläkin merkittävämpää mielestäni on kuitenkin se, että musiiki on auttanut minua ymmärtämään, että ihmisen tulisi pohtia oman toimintansa vaikutuksia myös oman välittömän lähi- ja elinpiirin yli: vaikutuksia sinne, missä emme niitä näe. Siksi toivonkin päättäjille vilpittömästi suura viisautta ja kykyä nähdä pidemmälle ja ymmärtää jotain sellaista, jota ei välittömästi voida nähdä ja mitata. Musiikkiluokkatoiminta on moniselitteisesti arvokasta.
Soitonopettaja
14/02/2013, 16:57
Ymmärrän musiikkiluokkatoiminnan siltä osin kuin se ei mene päällekkäin julkisrahoitteisen musiikkioppilaitostoiminnan kanssa, mutta päällekkäiset ratkaisut eivät tunnu järkeviltä, ja siksi Tinan esittämät kommentit ovat mielestäni aiheellisia. Taiteen perusopetuksessa soitonopettajille on tietyt pätevyysvaatimukset. Noudatetaanko niitä samoja vaatimuksia musiikkiluokilla? Saavatko oppilaat oikeasti laadukasta soitonopetusta vai onko opettaja oman soittimensa amatööri, jolta puuttuu syvempi ymmärrys ja taito instrumentin hallinnasta? Tarvitaanko tuota pätevyyttä? Se joka epäilee, voi alkaa miettiä, miten suhtautuisi siihen, että soitonopettajat alkaisivat opettaa oman työnsä ohessa peruskoulun oppimäärää. Jos pätevyydellä ei kerran ole niin väliä. Oppilaitosten työn integroimisessa on järkeä, ja siihen kannattaisi panostaa. Käytetään ammattilaisia ammattitaitoa vaativaan työhön.
Petri Ojala
14/02/2013, 22:04
Jaakko Kuusisto on ottanut merkittävän asian esiin. Niin valitettavaa kuin se onkin, asia lähtökohtaisesti poliittinen ja näyttää olevan resurssikysymys. Toisaalta ei ole mitenkään ainutkertaista, että musiikkiluokkatoiminnan tai vielä valitettavammin yleisen musiikin opetuksen puolesta joudutaan argumentoimaan tai jopa kampanjoimaan. Musiikin arvo on moninainen. Yhtäältä sen arvo voidaan ymmärtää Esa Mäkisen esittämällä tavalla hyvin humanistista kasvatuksen lähtökohdista. Toisaalta musiikin arvo voidaan löytää sosiaalisten käytäntöjen muodostamisesta; musiikki on voimakas välittäjä erilaisissa jaetuissa kokemuksissa ja sillä on osansa yhteisöllisyydessä. Musiikin voidaan neurologisen ja neuropsykologisen tutkimuksen valossa ymmärtää kehittävän ajattelua laajemmassa merkityksessä kuin kapeasti ajateltuna vain musiikillisen toimintakyvyn ja musiikkiin liittyvien kognitiivisten toimintojen kehittäjänä. Musiikkia käytetään subjektiivisen ilmaisun välineenä eri terapiamuodoissa. Tätä listaa musiikin eri merkitysulottuvuuksista voisi jatkaa vielä pitkään. Jatko-opiskelijana ja tutkijan valmiuksia opiskelevana väitöskirjan tekijänä minua kiinnostaa ennen kaikkea järjettömyys siinä, miksi musiikinopetuksen ja musiikin erikoisopetuksen asemaa pitää perustella tämän tästä. Musiikinopetuksen yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä tuotetaan jatkuvasti uutta tutkimustietoa, mutta mikään ei näytä riittävän. Ei aina edes talouden järjestelmän ulottuvuudessa ensisijainen määrällinen tutkimustulos erotettuna laadullisesta. Suuri kysymys on resursseissa: pitääkö musiikillisen kokemuksen arvon olla mitattavissa? Vai onko kyse siitä, että talouden jatkuvan kasvun illuusion myötä musiikin ja myös musiikkikokemuksen olisi tuotettava taloudellista hyötyä ollakseen arvokas. Valitettavaa on mielestäni kuitenkin tässäkin keskustelussa esiintyvä instutionaalinen erimielisyys ja jäykät sekä vanhanaikaiset asenteet. Nimimerkki Tinan kirjoituksista paistaa läpi intressi soitinopetukseen erikoistuneiden opettajien työmadollisuuksien vankistamiseen, ei niinkään huoli kokonaisvaltaisesta musiikillisesta kasvusta. Minusta on sääli, ettei valtiollame ole resursseja kustantaa kaikille oppivelvollisille musiikkiluokkaopetusta, koska itse olen musiikin avulla ymmärtänyt elämästä jotain erityisen tärkeää: kaikessa toiminnassa tulisi aina kyetä ajattelemaan omaa sekä toisten onnellisuutta kumpaakaan priorisoimatta tai alistamatta toiselle. Ehkä vieläkin merkittävämpää mielestäni on kuitenkin se, että musiiki on auttanut minua ymmärtämään, että ihmisen tulisi pohtia oman toimintansa vaikutuksia myös oman välittömän lähi- ja elinpiirin yli: vaikutuksia sinne, missä emme niitä näe. Siksi toivonkin päättäjille vilpittömästi suura viisautta ja kykyä nähdä pidemmälle ja ymmärtää jotain sellaista, jota ei välittömästi voida nähdä ja mitata. Musiikkiluokkatoiminta on moniselitteisesti arvokasta.
Jaakko Jauhiainen
16/02/2013, 7:56
Soitonopettajalle tiedoksi, ettei musiikkiluokilla istrumentteja opeta "amatööri, jolta puuttuu syvempi ymmärrys ja taito instrumentin hallinnassa". Musiikkiluokkien instrumenttiopetuksessa opiskelee tällä hetkellä noin 350 oppilasta. Tämä määrä ei mahdu opiskelelemaan esimerkiksi Oulun konservatoriolle. Historian saatossa konservatorio on osallistunut musiikkiluokkien soitonopetuksen järjestämiseen, mutta tällä hetkellä se pyörii opetusviraston/perusopetuksen puitteissa.
Ismo Koskela
19/02/2013, 21:15
Jaakolle sen verran tiedoksi, että infokampanjan ynnämuun eri ihmisten työn seurauksena musiikkiluokkien jatko näyttää nyt ihan hyvältä Oulussa. Poliittisilla päättäjillä ei tunnut olevan halua tai pyrkimystä erikoisluokkien lopettamiseen. Hyvä, jos näin on....
Entinen musiikkiluokkalainen
14/10/2014, 16:21
Tämä keskustelu on käyty näköjään jo ajat sitten, mutta haluan ottaa kantaa nyt, kun asia on taas täällä Oulussa ajankohtainen. Olen itse käynyt musiikkiluokat ja musiikkilukion, ja nuo kokemukset ovat olleet todella hienoja. Soitin yhtä instrumenttia koulussa ja toista musiikkiopistossa - niin kauan kunnes tuli stoppi. Olisi pitänyt pyrkiä uudelleen ja ns. harrastamisesta olisi tullut todella paljon tavoitteellisempaa. Olihan se toki jonkun verran tavoitteellista jo aiemmin. Mutta pointtini on, että näissä todella on ero. Eivät kaikki musiikkiluokkalaiset halua olla taiturisoittajia tai ylipäätään valita jonkun yhden musiikin alan jota seurata. Musiikkiluokkien idea on nimenomaan musiikki elämäntapana! Oma suosikkini oli ehdottomasti kaikenlaiset suureelliset esiintymiset mihin sisältyi sekä laulua että soittoa monissa eri muodoissa. (Ja tosiaan tiedoksi "Tinalle", peruskoulun aikana ei vielä todellakaan valita mitään pelkkä soitto/ pelkkä laulu -linjaa. Myös lukiossa on mahdollisuus molempiin.) Jos ajateltaisiin että harrastakoot lapset musiikkikouluissa tms. niin koko idea vesittyisi täysin. En varmaan itsekään olisi osannut hakeutua kaikkeen sellaiseen toimintaan, mihin musiikkiluokan kautta sain osallistua. Tuskin se olisi edes ollut mahdollista, sillä en usko että mistään vastaavanlaista kokonaispakettia saa. Musiikkiluokat ovat lapsille ja nuorille suunnattu juttu. En sano tätä siksi, että väheksyisin musiikkiluokkien soitonopetuksen tasoa, vaan siksi, että onko sillä loppujen lopuksi suurta merkitystä että soittotunti on vain 15 minuuttia pitkä? Varmasti, jos aikoo soittamisesta tehdä itselleen uran, mutta harva todella päätyy sille tielle, ja ne yksilöt saavatkin kattavampaa opetusta muualla. Mutta meille muillekin ne soittotunnit ovat olleet todella tärkeitä. Ja samalla on jäänyt aikaa myös muulle koululle ja harrastamiselle. Ei sitä varmaan kukaan, edes musiikin ammattilainen (viitaten tässä "Tinan" kommenttiin että monet musiikin ammattilaiset ovat kommentoineet hankaluuksista) voi ymmärtää, ellei ole itse tai oman lapsen kautta kokenut tuota. Toki voi olla että jotain korjauksia ja muutoksia tarvitaan ja voidaan tehdä, mutta toivon todella, että musiikkiluokat saisivat edelleen säilyä ihan sieltä kolmannelta luokalta asti. En voisi kuvitella itselleni parempaa lapsuutta.
Jaakko Kuusisto
14/10/2014, 20:01
Kiitos kommentistasi, "entinen musiikkiluokkalainen"! Monet päättäjät ovat fiksua ja tiedostavaa porukkaa, mutta valitettavasti tänäänkin on tullut ilmi niitä samoja vanhoja ennakkoluuloja joiden pohjalta jotkut jaksavat vuodesta toiseen leimata musiikkiluokkien toimintaa joksikin muuksi kuin mitä ne oikeasti ovat. Siksi tällaiset omakohtaiset kokemukset ovat tärkeää jaettavaa. - Jaakko
Juha Holma
23/10/2014, 16:19
Pahasti jälkijunassa täälläkin; entinen musaluokkalainen ja lähes 30 vuotta musaluokan opettajana. Ja jonkin aikaa musiikkiopiston instrumentin- ja teorianopettajana. Puurot ja vellit ovat aika sekaisin tässä keskustelussa. Ei musaluokalla tehdä instrumentalisteja yhdessäkään soittimessa, jollei yhteistyötä tehdä musiikkioppilaitoksen kanssa tiiviisti. Jossain tehdään, jossain ei. Musiikkiluokilta puuttuu valtakunnallinen ops, mikä on harmi. Musiikkioppilaitoksen rooli on lapsen musiikkikasvatuksessa on kovin erilainen kuin koulun. Nykyisillä tuntijaoilla musiikkikasvatuksesta koulussa voidaan puhua vain musiikkiluokilla, mikä on suuren suuri harmi. Mutta miksi nyt halutaan sekin pieni joukko tallata maan rakoon. Juuri se joukko, joka tutkimusten mukaan viihtyy hyvin koulussa ja toimii sosiaalisemmin kuin muut ryhmät: eihän sellainen peli vetele! Useita uusia tutkimuksia on tullut parin viime vuoden aikana em. asioista. Musiikkioppilaitoksen rooli ei voi eikä tarvitsekaan olla oppilaita samalla tavalla yleissivistävä kuin koulun. Musiikki on osa suurta mötikkää, jota yleissivistykseksikin kutsutaan ja sen huolellinen liittäminen tuohon mötikkään vaatii kokonaisvaltaista opetusta, mikä onnistuu vain koulussa; riittävällä tuntimäärällä ja asiantuntevien opettajien avustuksella. Opistojen musiikin historian opiskelu, teoriatunnit, kamarimusiikkitunnit, orkesterit ja soittotunnit antavat erinomaisia palasia liittämistä varten. Liittämiseen tarvitaan kuitenkin liimaa, jota pitää levittää mötikkään päivittäin. Se onnistuu vain täysipäiväisessä koulutyöskentelyssä. Tasa-arvokeskustelun loputtoman upottavaa suohon en tässä lähde, mutta parhaimmillaan hyvä yhteistyö musiikkiluokkien ja oppilaitosten välillä rikastaa opetusta molemmin puolin. Suurimman hyödyn siitä saa kuitenkin näihin molempiin osallistuva lapsi. Olen itse saanut työskennellä näin - hetken jopa molemmilla tiskeillä huseeraten. Tulokset ovat todella upeita - eikä ainoastaan musiikissa!

LEAVE A COMMENT:

Name:

Comment: