Jaakko Kuusisto

Elämyksiä hakemassa

06/11/2011
Kommentteja (1)

Oltiinpa tuossa Sinfonia Lahden voimin testaamassa Helsingin Musiikkitaloa. Torstaina Lahdessa soitettu ohjelma toistettiin samantien perjantaina stadissa loppuunmyydylle salille. Tunnelma oli korkealla ja tilanne oli joka tapauksessa poikkeuksellinen: Helsinki on noussut vihdoin viimein mieluisaksi vierailukohteeksi orkestereille. Paljon puhuttu sali ei pettänyt korkealle viritettyjä odotuksia, kun loistavissa olosuhteissa työskentelevä lahtelaisorkesteri saattoi muutamassa minuutissa todeta että tämäkin sali toimii niinkuin pitää.

Ilta muodostui kuitenkin aivan erityiseksi yllättävästä syystä. Kuten media on jo raportoinut, tehtiin perjantai-iltana eräänlaista musiikkihistoriaa, kun peräti 900 lahtelaista orkesterin ja musiikin ystävää sulloutui orkan tilaamiin 19 (!) linja-autoon Lahden kauppatorilla ja suuntasi matkan kohti Musiikkitaloa. Kymmenen uutisten toimittaja oli tilanteessa mukana ja perjantai-illan uutisia seuranneet sadattuhannet suomalaiset saivat todistaa tätä eriskummallista joukkotapahtumaa.

Pääluku on joka tapauksessa häkellyttävä, eikä efektiä vähennä se että alle puolet porukasta oli orkesterin kanta-asiakkaita eli kausikorttilaisia. Jäin miettimään muun muuassa sitä, kuinka usein Helsingissä järjestetyssä konsertissa käy niin että yli puolet yleisöstä on pääkaupunkiseudun ulkopuolelta? Tottakai kyse oli ennenkaikkea siitä, että lahtelaisille tarjottiin tässä oiva tilaisuus kokea uusi uljas talo, mutta siitä huolimatta orkesteri oli -ja on edelleen - syvästi otettu tästä joukosta ihmisiä. Orkesterilla on Lahdessa paljon ystäviä, ja se on hieno asia joka ei unohdu.

 

Mietin myös yleisön käyttäytymistä laajemmin. Luulenpa että kokemus oli aika nasta: kokoontuminen torille yhtenä porukkana, siirtyminen orkesterin logolla varustettuihin busseihin, yhteinen matka edestakaisin, mahdollisuus jutella edellisillan konsertista (moni kun oli toki kuunnellut saman ohjelman Lahdessa) ja nauttia paikan päällä tarjoilun antimia ennen jännittävää ensikosketusta uuteen saliin. Ja sitten iso annos hienoa musiikkia oman orkesterin esittämänä juuri heille. 

Elämyksiähän tässä ollaan tehtailemassa. Konsertissa musiikki on pääasiassa, mutta sen ympärille muodostuu tapahtumakokonaisuus joka tekee illasta erityisen. Konserttiin kuuluu tuttujen tapaaminen, lasillinen jotain hyvää, keskustelu esityksistä väliajalla. Kaikki tämä edesauttaa musiikin vastaanottamista. Konserteissa käymistä vähätellään joskus: ei sinne mennä musiikin takia vaan näyttäytymään, kilistelemään ja tapaamaan bisnestuttavia. Ikäänkuin musiikki olisi jotenkin paremmin arvossaan jos sitä tultaisiin kuulemaan yksin, janoisena ja nälkäisenä, ja koko homma tapahtuisi mahdollisimman virastomaisessa ympäristössä. 

Lahti on sen verran pieni kaupunki että konserttiyleisöön törmää kadulla kävellessään ihan säännöllisesti. Ihmisiltä tulee suoraa palautetta siitä miten hieno oli jonkun sinfonian esitys viime viikolla, miten upea tunnelma oli, miten hyvä olo tuli koko illasta. Sinfoniamusiikki ei ehkä ole massojen viihdettä, mutta ne jotka tulevat sen äärelle tuntuvat saavan siitä melkoisen plussan elämäänsä.



Kyösti Lampinen
08/11/2011, 0:36
Musiikilla valtava voima, saa massatkin liikkeelle! Lahtelaisilla on loistava innoitus orkesterinsa ympärillä, ihailtavaa!

LEAVE A COMMENT:

Name:

Comment: