Jaakko Kuusisto

Tarpeeton kiista?

26/09/2011
Kommentteja (7)

Kulttuurikeskustelu käy Suomessa tällä hetkellä hiukan tavanomaista aktiivisempana, mikä  onkin luontevaa koska kyse on - jälleen kerran - fyrkasta. En tiedä muusta taiteesta, mutta ainakin musiikin saralla asioista raportoidaan useimmiten numeroiden välityksellä: oopperalaulajan ura on sitä parempi mitä enemmän hänellä on keikkoja, kapellimestari on sitä parempi mitä suurempi palkkio. Orkesterilla tulee olla monta kantaesitystä, vaikka sitten vähän huonompiakin. Kaupunginteatterin yleisömäärä oli tällä kertaa hiukan pienempi kuin edellisenä vuonna - aijai, alamäki on alkanut. Ja niin edelleen.

Juuri nyt puhutaan kulttuurin rahoituksesta, tarkemmin kuntien ja valtion antamasta rahasta. On lähdetty räväkästi liikkelle: laitosorkesterit ja -teatterit sekä tietenkin iso paha Kansallisooppera "kahmivat" kaikki rahat, muille ei jää mitään. Laitokset ovat jämähtäneitä ja tehottomia, eikä niiden tarjonta kiinnosta ketään. Systeemi tulisi repiä alas ja antaa taiteen kukoistaa vapaana! Laitosväen - johon itsekin osaltani kuulun - vastareaktio on ennalta selvä: ei todellakaan. Vakituisista työpaikoista nauttivia taiteilijoita moititaankin sitten siilipuolustuksesta: ei synny keskustelua kun heti sanotaan jyrkästi vastaan.


Olen ollut huomaavinani että tässä on ainakin kaksi ongelmaa jotka vaikeuttavat keskustelua. Ensimmäinen on tämä jonka jo mainitsin, ja josta en osaa hirveästi taidelaitosten henkilökuntaa syyllistää. Ei ole mikään ihme että syntyy voimakas puolustusreaktio, jos homma sysätään liikkeelle toteamalla että "nää toiset tarvii nyt noi teidän fyrkat". Koko asia on lähtenyt väärälle raiteelle, kun taiteilijat asetetaan toisiaan vastaan - ikäänkuin vakituisessa työsuhteessa olijat jotenkin riistäisivät free-kollegojaan.

Asia on nimittäin niin, että ei kaupunginorkesterien melko hyvä asema Suomessa ole mikään sattuma joka on vain tapahtunut. Ei siinä ole joukko poliitikkoja yhtäkkiä päättänyt että nyt ruvetaan muuten suosimaan klassista. Nykyinen tilanne on pitkän työn tulos - on pystytty osoittamaan ja perustelemaan miksi nämä yksiköt kannattaa olla olemassa ja miksi niillä on merkitystä. Ne ovat ottaneet paikkansa taiteen perustarjonnan hoitamisessa eri puolilla Suomea. Ne tarjoavat musiikillisia elämyksiä paljon laajemmalla valikoimalla kuin mitä yleinen elitismiä kammoksuva mielipide tahtoo myöntää. Ne soittavat lapsille, tarjoavat musiikkikasvatusta, käyvät sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Ne soittavat lähemmäs parituhatta konserttia ja muuta esitystä vuodessa, ja yleisöä riittää. Ne työllistävät freelancereita - musiikin vapaan kentän edustajia - joka ikinen viikko. Lisäksi kaikki tämä tehdään niin pienellä taloudellisella panoksella, että täytyy todella ihmetellä niitä intohimoja joita kulttuurirahoitus toistuvasti herättää.


Onko orkesteriverkostossamme ongelmia, ja löytyykö järjestelmässä kehitettävää? Varmasti. Mutta verkosto pitää sisällään suuren määrän todella korkeatasoisia yhtyeitä jotka tekevät kovaa työtä ja tavoittavat yleisönsä viikko toisensa jälkeen. Ei ole kertakaikkiaan mitenkään perusteltua lähteä kurittamaan näitä orkestereita, sillä toisin kuin yleisesti tunnutaan kuviteltavan, niiden toiminta ei ole tehotonta eikä niiden budjeteissa ole ilmaa. Jos tukipolitiikassa tapahtuu selvä suunnanmuutos orkesterien osalta, tulee se näkymään vahvasti. Kun orkesteri tarvitsee suuren määrän muusikoita toimiakseen, on selvää että rahoista valtaosa on kiinni kiinteissä palkoissa. Siitä taas seuraa se, että rahoituksen huvetessa joko konserttituotantoon varattu raha loppuu = konsertointi vähenee, tai sitten on pakko irtisanoa jengiä.


Keskustelu hyppäsi tavallaan siis välttämättömän ensivaiheen yli: sen sijaan että olisi todettu vapaan kentän toimintaedellytysten ongelmat ja kysytty, mitä voimme tehdä, otettiin lähtökohdaksi olettamus että laitoksilta se raha pitää ottaa koska muuta mahdollisuutta ei ole, ja sitten lähdettiin keksimään perusteluja: yhtäkkiä tämä onkin järkevä ja itse asiassa jopa hyödyllinen tapa edetä. Iso virhe. Mainitut perustelut ovat olleet kenttää tunteville ammattilaisille todella kuumottavaa iltalukemista.


Toinen seikka joka keskustelussa hämää on se, että tämä toinen osapuoli, niin sanottu vapaa kenttä, tuntuu tarkoittavan eri ihmisille aivan eri asioita. Käsitteet menevät iloisesti sekaisin, kun jotkut vetävät yhtäläisyysmerkit vapaan kentän ja kevyen musiikin välille. Ajaudutaan umpitylsään klasari vs. rock -väittelyyn, joka on täysin asian vierestä. Taiteen vapaalla kentällä painitaan samanlaisten ongelmien kanssa riippumatta siitä mikä laji on kyseessä. Jos joku pistää vaikka barokkiorkesterin pystyyn, ei sinne tipahda valtion hilloa yhtään sen nopeammin kuin vaikkapa uusimmalle jazzyhtyeelle. Kokonaan oma lukunsa ovat erilaiset tanssiryhmät ja teatterit, joilla on usein vielä korostetun vaikea toimitilaongelma. Kulttuurielämässämme on selkeästi parannettavaa tältä osin.

Joka tapauksessa keskustelua on nyt hallinnut argumentti, jonka mukaan ei voi kuvitella kulttuurin kokonaisrahoituksen nousevan yhtään nykyisestä, ja siksi orkesterien pitää menettää rahaa. En ole samaa mieltä. Näitä asioita on pystytty hoitamaan järkevästi aiemminkin, esimerkiksi kotimaisen elokuvan osalta aivan viime vuosina.


Tässä pieni esimerkki siitä, minkä kokoisista satsauksista puhutaan. Valtio rahoittaa orkestereita valtionosuusjärjestelmän kautta noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on pyöreästi 5% valtion kulttuuribudjetista. Kulttuuribudjetti taas on noin 0,75% valtion budjetista. Kallista touhua. Ajatellaanpa hetki - vastoin yleistä trendiä - että kulttuurin osuus nousisi radikaalisti 0,8%:iin. Eli siis 0,75 ---> 0,8. Ylivoimaistako? Euroissa mitattuna se tekisi pyöreästi 24 miljoonaa. Tuo suhteellisesti mitätön lisäys olisi euroissa enemmän kuin kaikkien kaupunginorkesterien saama valtionapu yhteensä. Valtio satsaisi edelleen häkellyttävän vähän kulttuuriin, mutta taiteen vapaalle kentälle suunnattuna tuolla summalla olisi järisyttävä vaikutus. Puoletkin tästä olisi todella merkittävä parannus.

Onko nyt ihan varmasti niin, että mitään ei ole tehtävissä?




Lauri Gröhn
27/09/2011, 12:35
Niinpä. Tekesin omat toimintamenot ovat vuodessa 30 miljoonaa. Tekesissä oli ennen kesää 44 johtajaa, kesän jälkeen 33. Tekes jakaa yritystukia ja tukee soveltavaa tutkimusta. Suuret ja keskisuuret yitykset saivat 222 miljoonaa, joista Nokia 10 miljoonaa, pienemmät 103 miljoonaa.
27/09/2011, 15:47
Mites toi toto?
corno
27/09/2011, 16:45
Juuri näin!!!
Jaakko Kuusisto
27/09/2011, 19:01
Toto pitäis ottaa heti VOS-järjestelmän piiriin :-)
Sami Väänänen
29/09/2011, 8:33
Yleinen elitismiä kammoksuva mielipide ei ole tosiaan pelkästään suomalainen ilmiö. Tulin käsitelleeksi vähän samaa aihetta täällä: http://vaananen.de/?blog/culturalflagships.html Onko siihen julkiseen mielipiteeseen mahdollista vaikuttaa pitkäjänteisellä pohjatyöllä ja saada keskustelua siten vähän perspektiiviin?
Jaakko Kuusisto
29/09/2011, 16:30
Sami: varmaankin on. Oleellista on esim. saada mahdollisimman moni käymään edes sen ensimmäisen kerran teatterissa tai konsertissa. Yllättävän monille taiteen vastustajille on yhteistä se, etteivät he tiedä mitä vastustavat koska eivät ole koskaan antaneet taiteelle tilaisuutta. Eli kyllä erilaisia houkuttelukeinoja kannattaa käyttää, ja sitten vaan ihan asiaa puhumalla voi yrittää hälventää sitä disinformaatiota joka useimmin saa palstatilaa.
Antti Vihinen
13/10/2011, 17:19
Hei Jaakko! Näillä nettisivustoille näköjään mekin nykyään voimme tavata ja keskustella... Ihan hyvä kirjoitus ja paljon asiaa monessakin mielessä. Hauskaa syksyä sinulle ja perheellesi!

LEAVE A COMMENT:

Name:

Comment: